Eläke ja tulotaso.

En ole eläkeiässä, vielä. Ja täytyy tunnustaa, että en ole monen muun lailla asiaa juurikaan pohtinut. Mutta se ei tarkoita, että en olisi varautunut. IS oli julkaissut mielenkiintoisen artikkelin jossa esiteltiin haaste kokeilla elämistä kuukauden ajan tulevan eläkkeen summalla. Ja voi sitä valituksen määrää kommenteissa, kuinkas muutenkaan...
Miten on mahdollista, että vieläkin vuonna 2020 Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa ollaan hyvin yleisesti siinä uskossa, että ainoa keino vaurastua on palkkatyöstä saatu palkka tai mahdollinen lottovoitto?

Kun tulotasoaan voi kuitenkin nostaa, ei mahdollinen pieni eläkekään tunnu enää niin pelottavalta ajatukselta. Ja jos joku osoittaa tämän varsin hataran ajatusmallin palkkatyöstä saadun palkan ja lottovoitosta haaveilun sekä mahdollisesti pienen eläkkeen heikkouden omalla esimerkillään, kokee kovin moni suorastaan velvollisuudekseen esittää epäluuloista vähättelyä.
Vaikka voisi itsekin toimia aktiivisesti ja parantaa omaa taloudellista hyvinvointiaan. Palkkatyöstä saatu palkka voi olla vaatimaton, mutta silti kokonaisansio tai korvaus merkittävä.
(MSI, Multiple Sources of Income!)

Ei muilta pois ottamalla ja vaatimalla itselleen lisää saa.
Mutta omalla toiminnallaan voi asioihin varmasti vaikuttaa.

Kerronpa salaisuuden jos toisenkin; työnantajan tarkoitus ei ole tehdä työntekijöistään rikkaita, eikä valtion. Näiden asioiden ei tosin pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään.
Joten, sijoittaminen, säästäminen vaikkapa viidestä kymmeneen vuotta ja olet osana rakentamassa ja tarjoamassa palveluita, etkä ainoastaan niitä käyttämässä. Tuo aika saattaa tuntua pitkältä, mutta kuitenkin moni käyttää jo asuntolainan maksamiseen huomattavasti pidemmän ajan, asunnon joka ei tuota mitään vaan on kuitenkin lähinnä kuluerä. Ja jos kuitenkin elät tuon mainitun ajanjakson ja kulutat, niin eikö olisi samalla aiheellista ostaa jotain arvoa tuottavaa ja ansaita hiukan enemmän?
Tehokas kuluttaminen ilman tehokasta tuottavuutta ei ole kovin kestävä konsepti.

Tuo aika on oikeastaan tuossa lähinnä siksi, että ehkä se pistää kriittisimpien ihmisten mieliin ajatuksen siitä, että vaaditaan tekoja ja uhrauksia keskimäärin vuosien ajan jotta sijoitukset muuttuvat tuottaviksi. Ei ole olemassa vaurastumista ilman tekoja ja uhrauksia. Ja vaikka olisi mukavaa, että vaurastuminen tapahtuisi yhdessä yössä, kestää se keskimäärin pidempään. Ja mikäli emme tiedä kuinka toimia rahan kanssa, ei mikään raha pysy hallussa myöskään kovin pitkään.

Ei ole valtion tai hallituksen vika, ei työnantajan tai verottajan syytä, että et voisi parantaa taloudellista tilannettasi. Ja jos siihen pystyy muutkin, pystyt sinäkin. Vaurastuminen ei myöskään vaadi hyvää koulutusta tai ylivoimaisia kykyjä tai esimerkiksi erityistä älykkyyttä.
Meillä on lukemattomia esimerkkejä erittäin viisaista ja köyhistä ihmisistä ja toisaalta vähemmän viisaista ja hyvin varakkaista. Näillä asioilla ei ole mitään suoraa yhteyttä toisiinsa.
Menneisyytesi tai kenenkään muun mielipiteen ei myöskään tarvitse olla sinua tai tekojasi määrittelevä asia. Vain sinä voit muuttua, tehdä muutoksen. Ja niin halutessasi voit samalla myös kaiken muuttaa. Ja ennen kaikkea voit muuttua vaikka heti, kunhan sitä todella haluat.

Kaikkea ei toki tarvitse, eikä pidäkään tehdä yksin mutta yhtä varmasti ei kukaan voi tehdä muutosta puolestasi tai haluamattasi.

Rikkailla ja varakkailla on huolia ja vaikeuksia siinä missä köyhilläkin, eikä köyhien huolet ole rahahuolia, vaan huolta siitä, että rahaa ei ole.
Meillä kaikilla on vastoinkäymisemme, mutta ero on siinä kuinka käsittelemme niitä.
Raha ei tee immuuniksi vastoinkäymisille, eikä ketään onnelliseksi.
Mutta sen avulla voi tehdä asioita jotka taas vaikuttavat niin omaan kuin muidenkin elämään.


"Parasta mitä voit tehdä köyhille on se, että et tule yhdeksi heistä"

Vaurasta vuotta 2020!

Mitä jäi mieleen kuluneesta vuodesta? Turbulenttisuus ja markkinoiden hermoilu.
IPO-innostus, jolla ei näyttänyt olevan mitään yhteyttä realiteetteihin, tosin samalla listautumisia oli todella vähän joten ehkä se osaltaan selittää innostusta.
Odotettiin sitä romahdusta kuin kuuta nousevaa, mutta ei se sitten tullutkaan.
Koska mikään ei ole paikallaan ja on vain kasvua tai taantumaa, on se romahduskin jossain vaiheessa väistämätön. Siis jossain vaiheessa!
Itse en lähtenyt hötkyilemään moisen suhteen, enkä meinaa sen kummemmin tulevaisuudessakaan. Strategiani on muutenkin tunnustelevan passiivinen.
Eli olen jatkuvasti tuntosarvet pystyssä, etsin uusia tapoja ja kohteita koko ajan mutta enimmäkseen kasvatan jo olemassa olevia sijoituksiani, hiljaiseen mutta tasaiseen tahtiin.

Toteutan vanhaa ohjetta ja en sijoita enempää kuin voin menettää.
Ja tarjoaahan mahdollinen romahdus todella hyviä ostopaikkoja.

Jos rahaa on kuitenkin käytettävä, oli markkinatilanne mikä tahansa, on rahaa myös säästettävä ja sijoitettava, oli markkinatilanne mikä tahansa.

Käytettävä niin elämiseen kuin sijoittamiseen.
Jos siis lopetan sijoitukset ja ansaitsemisen, täytyy minun lopettaa myös kuluttaminenkin ja en usko sen olevan mahdollista tai edes tavoittelemisen arvoista.
On kuitenkin vain kaksi keinoa ansaita rahaa; tehdä töitä rahan eteen tai laittaa raha tekemään töitä itsensä puolesta. Tapoja kuinka näitä keinoja toteuttaa on sitten useita.
Parhaimpaan tulokseen pääsee yleensä käyttämällä molempia keinoja samanaikaisesti.

En ole tainnut ikinä tehdä uudenvuodenlupauksia, mutta nyt ajattelin tehdä poikkeuksen.
Joten tässä lupaukseni vuodella 2020:

Yritän olla positiivinen, jatkaa sijoittamista parhaani mukaan ja tavoitella päämääriäni markkinatilanteesta riippumatta sekä oppia enemmän sijoittamisesta ja löytää uusia passiivisen tulon lähteitä.

Joitakin uudistuksia meinaan myös tehdä tähän blogiin, mutta niistä lisää myöhemmin...

Oikein hyvää ja tuottoisaa vuotta 2020 sinulle!