Säästäminen, Sijoittaminen ja Verotiedot.

Säästäminen. Laitetaan rahaa pankkitilille nykyisin vielä nollakorolla ja istutaan ihmettelemässä kun mitään ei tapahdu. Parhaimmassa tapauksessa ostetaan rahasto-osuuksia tai osakkeita, unohdetaan ja odotellaan onnellisina. taktiikka mikä toimi vielä jokin aika sitten, mutta on auttamattomasti vanhentunut tapa nykyisin. Tehdään lisää töitä ja laitetaan lisää rahaa tilille. Vaurastuminen tällä reseptillä on hidasta ja epätodennäköistä.

Säästäminen on hyvä alku ja usein pakollista jotta voi sijoittaa, mutta vaurastumiseen se ei oikein toimi tehokkaasti. Onhan säästäminen vaikkapa pankkiin eräänlaista sijoittamista, siinä lainataan rahaa pankille joka sijoittaa rahaa eteenpäin tai käyttää sitä muuten oman toimintansa mahdollistamiseen.

Nykyisessä markkinatilanteessa pärjää järkevä sijoittaja huomattavasti paremmin, sellainen joka etsii aktiivisesti eri sijoituskohteita, useita eri passiivisten tulojen lähteitä, hajauttaa eri sijoitusmuotoihin ja tarvittaessa tekee muutoksia kulloisenkin tilanteen mukaan. Pyrkii siis maksimoimaan tuoton rahoilleeen seuraamalla aktiivisesti markkinoita ja tarvittaessa tehden korjaavia toimia.
Viisas pääsee vähemmällä. Ja jos ei vähemmällä, niin ainakin toimii tehokkaammin vaurastumisen eteen.

Mikä sitten saa sijoittamaan? Kannustimena voi toimia vaikka Suomessa julkiset verotiedot.
Siinä missä yksi iltapäivälehtien juttu kertoo 25-vuotiaasta vantaalaisesta joka on tehnyt kolmea työtä, ympäripyöreitä päiviä ja pettynyt kun ei ole päässyt listalla tarpeeksi korkealle.
Kertoo toinen artikkeli poliisista joka on sijoittanut vuosien ajan eri keinoilla. Asuntosäästämistä, rahastoja sekä suoria osakesijoituksia, parkkipaikkoja...ja saavuttanut huomattavat pääomatulot.

Arvata saattaa kuinka erilasta lukijoiden argumentointi on näiden kahden jutun välillä.
Vain palkkatuloilla saa ansaita asenteella ja itsensä työllä tappamisella on arvoa. Mutta miksi?

Pääomatulojen eteen on joutunut tekemään uhrauksia ja töitä aiemmin, ei omaisuus josta tuotto tulee ole tullut ilmaiseksi ja eikö ole vain järkevää tehdä työtä joka tuottaa silloinkin kun ei itse ole töissä ja vielä vuosien ajan tulevaisuudessa. Mahdollistaen näin vähemmän työn teon jatkossa ja elämässä muidenkin asioiden toteuttamisen ja tekemisen kuin työn teon.

Voisikin olla järkevää tavoitella useita passiivisia tulonlähteitä vaikka ahkeralla työnteolla ansaituilla rahoilla, eli sjoittaa työstä saatuja tuloja uusiin tuottomahdollisuuksiin ja ansaintamahdollisuuksiin. Arvostan molempia juttujen kertomuksissa pääosassa olleita suunnattomasti. He ovat tehneet valtavasti töitä saavuttaakseen jotain mitä ovat halunneet ja molemmat sen myös saavuttavat.
Olen siitä aivan varma.

Vantaalainen, pettynyt mieskin oli keksinyt sijoittaa rahojaan uuteen bisnekseen ja jutun perusteella keskittyy tästä eteenpäin enimmäkseen siihen. Yhdistettynä useampaan tulonlähteeseen ja ahkeraan työntekoon, ei hänellä pitäisi olla minkäänlaisia ongelmia kivuta ylöspäin listalla jatkossa.


"Raha ei ole köyhien ongelma, vaan sen puute."

Kuinka Uskaltaa Olla Sijoittamatta.

Kuinka uskaltaa olla sijoittamatta? Vain jos uskoo, että valtion verorahat käytetään juuri sinun osaltasi mahdollisimman hyödyllisesti ja uskoo, että tilanne vain paranee tulevaisuudessa.
Uskoo tämän tapahtuvan myös esimerkiksi lastensa kohdalla tulevaisuudessa ja kokeekin siksi varautumisen ja vastuun omista asioistaan täysin turhaksi.

Kyllä yhteiskunta pitää huolen mentaliteetilla ja ei huolta huomisesta ihmisiä tuntuu olevan vieläkin maassamme todella paljon. Sokeasti luotetaan, että verorahat riittävät sosiaalipalveluihin tasolla jolla ovat tällä hetkellä, kuten sairaanhoitoon ja eläkkeisiin yms.
Jos kuitenkin väestön rakenne muuttuu tulevaisuudessa merkittävästi vanhemmaksi, en usko että tilannetta korjataan maahan muuttaneella työvoimalla ja sitä kautta maksetuilla veroilla.
Voin toki olla väärässäkin, mutta tässä piilee yksi uhkakuva, eli jos verotulot valtiolle pienenevät merkittävästi on mahdollista että nykyinen eläkejärjestelmä ja sosiaaliturvan etuudet eivät riitä nykyisellään. Varsinkin jos jakamassa näitä väheneviä varoja on entistä suurempi osa kansasta.

Meille on kehittynyt hyvin ainutlaatuinen sosiaaliturva Suomeen, jossa onkin paljon hienoja piirteitä, mutta ei se ilmainen missään nimessä ole. Maksamme kovan hinnan siitä verotuksen muodossa ja samalla pidämme ihmiset keskiluokkaisina, sillä vaurastuminen on maassamme kovan verotuksen takia todella vaikeaa, jos ei lähes mahdotonta.

Kaikkein suurimmat rahat valuvatkin ulkomaille turvaan. Ja tämä ei osaltaan kannusta tavoittelemaan vaurastumista.
Lehdistä saa myös lukea lähes päivittäin ihmisten tietämättömyydestä raha-asioissa, liekö syynä opetuksen taso talousasioissa. Aivan perusasioiden äärellä ollaan tietämättömiä ja silti esitetään aivan absurdeja väitteitä. Mikään ei säälittävämpää kuin ihminen joka ei tiedosta tietämättömyyttään mutta siitä huolimatta näkee tehtäväkseen tuoda ilmi mielipiteensä sen sijaan että perehtyisi asioihin edes hieman ensin.
Jos siis uskot, että Rinteen Antti ja kumppanit tietävät paremmin kuin sinä, kuinka sinun raha-asioitasi hoidetaan ja uskot kaiken vastuun Arkadianmäelle, niin hyvä. Älä säästä tai sijoita. Kyllä yhteiskunta pitää huolen.

Jos taas et voi olla varma ja haluat itsekin ottaa vastuuta ja vaikuttaa tulevaisuuteesi, niin suosittelen sijoittamaan ja varautumaan omilla teoilla tulevaisuuteen.
Mielestäni jokaisella on oma vastuunsa ja vapautensa omasta taloudellisesta hyvinvoinnistaan ja valtion osa on lähinnä olla sitä tukemassa.
Asiaa voi myös ajatella amerikkalaisen yhteiskunnan kautta jossa verotus suosii rikastumista, lähes jokainen joutuu maksamaan koulutuksesta, terveydenhuollosta jne.
Kyseessä on monella tavalla toinen ääripää, mutta jos julkisten menojen osuus kasvaa ja samalla tulovirrat pienenevät on suuntana todennäköisesti aika samankaltainen suunta meilläkin. Joitakin merkkejä onkin ollut jo nähtävissä, joten olisiko mahdoton ajatus siis muuttua ympäröivän maailman mukana?

Mikä on siis se asia minkä jotkut kokee sijoittamisessa ja säästämisessä vaikeaksi tai pelottavaksi, pelko kaiken menettämisestä vai monimutkaisuus?
Rehellisesti sanottuna, en osaa sanoa. En ymmärrä mitä pelottavaa voi olla sijoittamisessa tai säästämisessä. Asian kääntöpuolta eli kuluttamista kun ei tunnu kukaan pelkäävän, vaikka ehkä vähän kannattaisi.

Sijoittamisen voi olettaa hyvin pienillä summilla, jopa yhdellä eurolla, jolloin on vaarassa menettää enintään sen yhden euron. Mahdollisuuksia on todella paljon tarjolla ja tietoa saatavilla rajattomasti, joten puhetta vaikeudestakaan on vaikea uskoa.

Ehkä osa meistä on vieraantunut rahasta käsitteenä ja luottokorttien maailmassa kokee elämisen palkkapäivästä palkkapäivään automaatiolla stressittömäksi ja helpoksi, vaikka tietämättömyys ja välinpitämättömyys näissä asioissa on kaikkea muuta kuin stressitöntä jos jokin meneekin toisin kuin on suunnitellut.

Ainoa ero minun ja ihmisen joka ei sijoita välillä on kuitenkin että minä sijoitan, siis haluan omilla valinnoillani vaikuttaa tulevaisuuteeni. En ole ammattilainen tai sijoitusguru, eikä kaikki sijoitukseni tietenkään onnistu. Siitä huolimatta  olen onnistunut saamaan kasaan keskivertopalkansaajan vuosiansioiden verran säästöjä ja ajan myötä oletus on että varallisuuteni jatkaa kasvuaan.
Ei hullumpaa mielestäni. Valinta on sinun, samoin vastuu.