Eläke ja tulotaso.

En ole eläkeiässä, vielä. Ja täytyy tunnustaa, että en ole monen muun lailla asiaa juurikaan pohtinut. Mutta se ei tarkoita, että en olisi varautunut. IS oli julkaissut mielenkiintoisen artikkelin jossa esiteltiin haaste kokeilla elämistä kuukauden ajan tulevan eläkkeen summalla. Ja voi sitä valituksen määrää kommenteissa, kuinkas muutenkaan...
Miten on mahdollista, että vieläkin vuonna 2020 Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa ollaan hyvin yleisesti siinä uskossa, että ainoa keino vaurastua on palkkatyöstä saatu palkka tai mahdollinen lottovoitto?

Kun tulotasoaan voi kuitenkin nostaa, ei mahdollinen pieni eläkekään tunnu enää niin pelottavalta ajatukselta. Ja jos joku osoittaa tämän varsin hataran ajatusmallin palkkatyöstä saadun palkan ja lottovoitosta haaveilun sekä mahdollisesti pienen eläkkeen heikkouden omalla esimerkillään, kokee kovin moni suorastaan velvollisuudekseen esittää epäluuloista vähättelyä.
Vaikka voisi itsekin toimia aktiivisesti ja parantaa omaa taloudellista hyvinvointiaan. Palkkatyöstä saatu palkka voi olla vaatimaton, mutta silti kokonaisansio tai korvaus merkittävä.
(MSI, Multiple Sources of Income!)

Ei muilta pois ottamalla ja vaatimalla itselleen lisää saa.
Mutta omalla toiminnallaan voi asioihin varmasti vaikuttaa.

Kerronpa salaisuuden jos toisenkin; työnantajan tarkoitus ei ole tehdä työntekijöistään rikkaita, eikä valtion. Näiden asioiden ei tosin pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään.
Joten, sijoittaminen, säästäminen vaikkapa viidestä kymmeneen vuotta ja olet osana rakentamassa ja tarjoamassa palveluita, etkä ainoastaan niitä käyttämässä. Tuo aika saattaa tuntua pitkältä, mutta kuitenkin moni käyttää jo asuntolainan maksamiseen huomattavasti pidemmän ajan, asunnon joka ei tuota mitään vaan on kuitenkin lähinnä kuluerä. Ja jos kuitenkin elät tuon mainitun ajanjakson ja kulutat, niin eikö olisi samalla aiheellista ostaa jotain arvoa tuottavaa ja ansaita hiukan enemmän?
Tehokas kuluttaminen ilman tehokasta tuottavuutta ei ole kovin kestävä konsepti.

Tuo aika on oikeastaan tuossa lähinnä siksi, että ehkä se pistää kriittisimpien ihmisten mieliin ajatuksen siitä, että vaaditaan tekoja ja uhrauksia keskimäärin vuosien ajan jotta sijoitukset muuttuvat tuottaviksi. Ei ole olemassa vaurastumista ilman tekoja ja uhrauksia. Ja vaikka olisi mukavaa, että vaurastuminen tapahtuisi yhdessä yössä, kestää se keskimäärin pidempään. Ja mikäli emme tiedä kuinka toimia rahan kanssa, ei mikään raha pysy hallussa myöskään kovin pitkään.

Ei ole valtion tai hallituksen vika, ei työnantajan tai verottajan syytä, että et voisi parantaa taloudellista tilannettasi. Ja jos siihen pystyy muutkin, pystyt sinäkin. Vaurastuminen ei myöskään vaadi hyvää koulutusta tai ylivoimaisia kykyjä tai esimerkiksi erityistä älykkyyttä.
Meillä on lukemattomia esimerkkejä erittäin viisaista ja köyhistä ihmisistä ja toisaalta vähemmän viisaista ja hyvin varakkaista. Näillä asioilla ei ole mitään suoraa yhteyttä toisiinsa.
Menneisyytesi tai kenenkään muun mielipiteen ei myöskään tarvitse olla sinua tai tekojasi määrittelevä asia. Vain sinä voit muuttua, tehdä muutoksen. Ja niin halutessasi voit samalla myös kaiken muuttaa. Ja ennen kaikkea voit muuttua vaikka heti, kunhan sitä todella haluat.

Kaikkea ei toki tarvitse, eikä pidäkään tehdä yksin mutta yhtä varmasti ei kukaan voi tehdä muutosta puolestasi tai haluamattasi.

Rikkailla ja varakkailla on huolia ja vaikeuksia siinä missä köyhilläkin, eikä köyhien huolet ole rahahuolia, vaan huolta siitä, että rahaa ei ole.
Meillä kaikilla on vastoinkäymisemme, mutta ero on siinä kuinka käsittelemme niitä.
Raha ei tee immuuniksi vastoinkäymisille, eikä ketään onnelliseksi.
Mutta sen avulla voi tehdä asioita jotka taas vaikuttavat niin omaan kuin muidenkin elämään.


"Parasta mitä voit tehdä köyhille on se, että et tule yhdeksi heistä"