Kuinka uskaltaa olla sijoittamatta? Vain jos uskoo, että valtion verorahat käytetään juuri sinun osaltasi mahdollisimman hyödyllisesti ja uskoo, että tilanne vain paranee tulevaisuudessa.
Uskoo tämän tapahtuvan myös esimerkiksi lastensa kohdalla tulevaisuudessa ja kokeekin siksi varautumisen ja vastuun omista asioistaan täysin turhaksi.
Kyllä yhteiskunta pitää huolen mentaliteetilla ja ei huolta huomisesta ihmisiä tuntuu olevan vieläkin maassamme todella paljon. Sokeasti luotetaan, että verorahat riittävät sosiaalipalveluihin tasolla jolla ovat tällä hetkellä, kuten sairaanhoitoon ja eläkkeisiin yms.
Jos kuitenkin väestön rakenne muuttuu tulevaisuudessa merkittävästi vanhemmaksi, en usko että tilannetta korjataan maahan muuttaneella työvoimalla ja sitä kautta maksetuilla veroilla.
Voin toki olla väärässäkin, mutta tässä piilee yksi uhkakuva, eli jos verotulot valtiolle pienenevät merkittävästi on mahdollista että nykyinen eläkejärjestelmä ja sosiaaliturvan etuudet eivät riitä nykyisellään. Varsinkin jos jakamassa näitä väheneviä varoja on entistä suurempi osa kansasta.
Meille on kehittynyt hyvin ainutlaatuinen sosiaaliturva Suomeen, jossa onkin paljon hienoja piirteitä, mutta ei se ilmainen missään nimessä ole. Maksamme kovan hinnan siitä verotuksen muodossa ja samalla pidämme ihmiset keskiluokkaisina, sillä vaurastuminen on maassamme kovan verotuksen takia todella vaikeaa, jos ei lähes mahdotonta.
Kaikkein suurimmat rahat valuvatkin ulkomaille turvaan. Ja tämä ei osaltaan kannusta tavoittelemaan vaurastumista.
Lehdistä saa myös lukea lähes päivittäin ihmisten tietämättömyydestä raha-asioissa, liekö syynä opetuksen taso talousasioissa. Aivan perusasioiden äärellä ollaan tietämättömiä ja silti esitetään aivan absurdeja väitteitä. Mikään ei säälittävämpää kuin ihminen joka ei tiedosta tietämättömyyttään mutta siitä huolimatta näkee tehtäväkseen tuoda ilmi mielipiteensä sen sijaan että perehtyisi asioihin edes hieman ensin.
Jos siis uskot, että Rinteen Antti ja kumppanit tietävät paremmin kuin sinä, kuinka sinun raha-asioitasi hoidetaan ja uskot kaiken vastuun Arkadianmäelle, niin hyvä. Älä säästä tai sijoita. Kyllä yhteiskunta pitää huolen.
Jos taas et voi olla varma ja haluat itsekin ottaa vastuuta ja vaikuttaa tulevaisuuteesi, niin suosittelen sijoittamaan ja varautumaan omilla teoilla tulevaisuuteen.
Mielestäni jokaisella on oma vastuunsa ja vapautensa omasta taloudellisesta hyvinvoinnistaan ja valtion osa on lähinnä olla sitä tukemassa.
Asiaa voi myös ajatella amerikkalaisen yhteiskunnan kautta jossa verotus suosii rikastumista, lähes jokainen joutuu maksamaan koulutuksesta, terveydenhuollosta jne.
Kyseessä on monella tavalla toinen ääripää, mutta jos julkisten menojen osuus kasvaa ja samalla tulovirrat pienenevät on suuntana todennäköisesti aika samankaltainen suunta meilläkin. Joitakin merkkejä onkin ollut jo nähtävissä, joten olisiko mahdoton ajatus siis muuttua ympäröivän maailman mukana?
Mikä on siis se asia minkä jotkut kokee sijoittamisessa ja säästämisessä vaikeaksi tai pelottavaksi, pelko kaiken menettämisestä vai monimutkaisuus?
Rehellisesti sanottuna, en osaa sanoa. En ymmärrä mitä pelottavaa voi olla sijoittamisessa tai säästämisessä. Asian kääntöpuolta eli kuluttamista kun ei tunnu kukaan pelkäävän, vaikka ehkä vähän kannattaisi.
Sijoittamisen voi olettaa hyvin pienillä summilla, jopa yhdellä eurolla, jolloin on vaarassa menettää enintään sen yhden euron. Mahdollisuuksia on todella paljon tarjolla ja tietoa saatavilla rajattomasti, joten puhetta vaikeudestakaan on vaikea uskoa.
Ehkä osa meistä on vieraantunut rahasta käsitteenä ja luottokorttien maailmassa kokee elämisen palkkapäivästä palkkapäivään automaatiolla stressittömäksi ja helpoksi, vaikka tietämättömyys ja välinpitämättömyys näissä asioissa on kaikkea muuta kuin stressitöntä jos jokin meneekin toisin kuin on suunnitellut.
Ainoa ero minun ja ihmisen joka ei sijoita välillä on kuitenkin että minä sijoitan, siis haluan omilla valinnoillani vaikuttaa tulevaisuuteeni. En ole ammattilainen tai sijoitusguru, eikä kaikki sijoitukseni tietenkään onnistu. Siitä huolimatta olen onnistunut saamaan kasaan keskivertopalkansaajan vuosiansioiden verran säästöjä ja ajan myötä oletus on että varallisuuteni jatkaa kasvuaan.
Ei hullumpaa mielestäni. Valinta on sinun, samoin vastuu.
2 kommenttia:
Minä luulen, että moni kokee sijoittamisen vaikeaksi aloittaa, koska siinä on vieläkin jonkinlainen leima, että se on jo rikastuneiden hommaa. Että varsinkaan matalapalkkaihmisten ei kannata tai ei ole varaa sijoittaa. Myös se, että tietoa asiasta on niin paljon saatavilla ja kaikki jo sijoittamista tekevät korostavat asian opiskelua voi olla yksi jarru sijoittamisen aloittamiselle. Mielestäni enemmän pitäisi puhua rahastojen helppoudesta, kannustaa aloittamaan niihin sijoittamalla. Sitten, kun on sijoittaminen aloitettu, on aikaa perehtyä asiaan ja siirtyä vaikka suoriin osakkeisiin.
Komppaan. Rahastot on ehdottomasti helpoin tapa aloittaa ja aloittaa todella kannattaa. Puhutaan myös paljon siitä kuinka häviää kaiken, vaikka enempää kuin sijoittaa ei voi sijoituksiin hävitä ja jos ei sijoita, on jo hävinnyt. Tieto on monesti myös värittynyttä, artikkeleilla on lähinnä viihdearvo ja niitä rustaavat toimittajat joille sijoitusmaailma on aivan vieras. Valitettavasti tämä on oikeastaan yhteiskunnallinen ongelma, sillä suomalaiset ovat syystä pohjoismaiden köyhimpiä ja pysyvätkin sellaisina ilman, että tilanteeseen tulee muutosta. Ja nimenomaan köyhien tulisi sijoittaa, edes vähän ja mielellään vaikka ajatellen, että suhteessa tuloihin ja unohtaa summat. Nyt säästetty euro on tulevaisuudessa kaksi.
Lähetä kommentti