Elämän kiertokulkuun kuuluu olennaisesti lapset ja jokainen haluaa osaltaan toimia lastensa hyväksi, joten miksi ei säästäisi ja sijoittaisi lasten elämään jo varhaisessa vaiheessa ja antaisi elämän eväiksi näin muutakin kuin kaurapuuroa.
Ei ole sattumaa, että varakkaiden perheiden lapsilla on yleensä myös varakas tulevaisuus itsellään. Ja perintö joka sen mahdollistaa on muutakin kuin maallista omaisuutta, sillä ilman tietoa ja osaamista ei mitkään rahat kauaa kestä.
Olisikin siis hyvä alkaa sijoittaminen ja säästäminen jo aikaisessa vaiheessa, jolloin korkoa korolle efekti kerkeää tehdä työtä ajan kuluessa kasvattaen varoja. Samalla saa opetettua säästämisen ja sijoittamisen tärkeän taidon eteenpäin käytännön avulla. Kun lapsi sitten aikuisuuden kynnyksellä huomaa kuinka aika on tehnyt tehtävänsä varallisuuden kasvussa on sijoittamisen jatkaminen edelleen vaivattomampaa. Tämä mahdollistaa sen, että lapsella on nyt paremmat mahdollisuudet pärjätä elämässä sekä enemmän vaihtoehtoja ja vapauksia valita itse tärkeiksi kokemiensa asioiden äärestä haluamansa.
Huomionarvoisia asioita on kuitenkin käytännöissä sillä Suomessa lapselle sijoittaminen ja säästäminen on hyvinkin säänneltyä, mikä ei liene kenellekään kovin suuri yllätys.
Summat ja voimassaoleva lainsäädäntö kannattaa tarkastaa Verohallinnosta.
En ota vastuuta tässä kirjoituksessa esitetyistä säännöistä, laeista tai summista.
Myös eri pankkien sivuilta voi lukea ohjeita lapselle säästämisestä/sijoittamisesta.
Verottajan silmissä lapselle säästämistä pidetään lahjan antamisena ja vuonna 2017 voimaan tulleen lahjaverotaulukon mukaan alle 5000 euron lahjoitukset kolmen vuoden aikana ovat verovapaita.
Lahjoitukset ovat myös henkilökohtaisia, eli esimerkiksi lapsen molemmat vanhemmat voivat lahjoittaa lapselleen 4999 euroa kolmen vuoden aikana.
Lapselle säästämisen verovapaa kuukausimäärä on siis noin 138 euroa per kuukausi per henkilö.
Näin lahjoitettava summa pysyy alle 5000 euron kolmen vuoden tarkasteluajalta.
Jos säästää lapselle suurimmalla verovapaalla summalla täytyy kuitenkin muistaa, että ei epähuomiossa tee muita rahalahjoituksia, sillä 5000 euron rajan ylittäminen altistaa koko lahjan arvon lahjaverolle.
Eli 4999 eurosta ei peritä veroa, mutta 5000 euron summasta peritään lahjaverotaulukon mukaan vakio-osa 100 €, jolloin 5000 euron säästö pienenee 4900 euroon lahjaveron vaikutuksesta.
Lapselle säästämisessä ja sijoittamisessa on myös erittäin tärkeä ottaa huomioon kulurakenne, pitkässä juoksussa jo pieniltä tuntuvissa eroissa on suuri merkitys lopullisessa tuotossa, lisäksi on ehkä syytä suosia pienempää ja vähempi riskistä tuottoa pitkän sijoitusajan takia.
Jonkin verran netistä löytyy esimerkkilaskelmia ja keskustelua lapsilisien kokonaan sijoittamisesta, mutta harva siihen on kuitenkaan kykenevä. Eikä edes tarvitse, onhan tuolla summalla tarkoitus ensisijaisesti rahoittaa lapsen elämää ja siitä aiheutuvia kuluja ja pienemmilläkin summilla voi sijoittaa lapsen tulevaisuuteen ja saada muutoksen aikaiseksi.
Tärkeintä onkin aloittaa mahdollisimman ajoissa ja sitoutua lisäämään sijoituksia esimerkiksi pienemmällä kuukausittaisella summalla, jolloin varallisuutta kertyy kuin itsestään kunnes lapsi on täysi-ikäinen.
Jos alkuun vaikka sijoitetaan 500€ ja sen jälkeen joka kk 50€, 18 vuoden ajan ja oletetaan että tuotto on varsin maltillinen +5%, olisi summa sijoitetun ajan jälkeen 14,421€.
Usein käytetyllä +7% tuotto-odotuksella taas jo 23,292€.
Kannattaa myös huomioida, että suomalaisten suosimilla pankkitileillä rahoille ei nykyisillä negatiivisilla koroilla kasvua tapahdu ja inflaatio nakertaa ajan kanssa rahan arvoa vielä entisestään.
Asiasta on kirjoitettu myös iltapäivälehdissä ja spekuloitu lapsilisien kokonaan sijoittamisesta ja sen vaikutuksesta jopa lapsen eläkeiän varallisuuteen, jolloin voidaan tietenkin olettaa summien olevan aivan toista luokkaa.
Helppokäyttöisen laskurin löydät vaikka tästä artikkelista. Jossa käsitellään aihetta muutenkin ja esitellään eri vaihtoehtoja sijoitusmuodoksi.
4 kommenttia:
Omassa kaveripiirissä tämä lapselle säästämisen tapa jakaa mielipiteitä.
Lapsen nimiin säästäminen on fiksua verotehokkuuden kannalta (perintöveron väistäminen). Perinteisellä tavalla lapsi pääsee 18 vuotta täytettyään rahoihin kiinni.
Mutta: moni on vielä 18 vuotiaana keskenkasvuinen ja raha menee kaikkeen kivaan. Tutkimusten mukaan aikuisten kasvatus ohjaa vain murto-osan lapsen tulevaa, geeneillä ja muulla lähipiirillä on huomattavasti suuremmat vaikutukset. Ei voi siis luottaa siihen että "minähän kasvatan lapsestani vastuullisen ihmisen", koska asia ei ole kontrollissasi. Tällöin tuleekin ajatus, että pitäisikö rahat säästää lapselle omiin nimiin, niin voi pitää kontrollin siitä milloin lapsi on kypsä rahat ottamaan vastuullisesti vastaan.
Näin ollen säästämme lapsillemme pääsääntöisesti omiin nimiimme. Tämä tapa kuitenkin myös mahdollistaa verottoman tuen aikuistuvalle lapselle: peruselinkustannusten maksaminen on käsitykseni mukaan verotonta, 4999 eur voi lahjoittaa silloin tällöin verottomasti ja vaikka ostaa asunto jossa lapsi saa asua ilmaiseksi.
Kumpi tapa on mielestäsi parempi?
Lapsi ei välttämättä opi vastuulliseksi kuluttajaksi 18 vuoteen mennessä, mutta moni ei opi säästämisen taitoa ikinä. Milloin siis voi arvioida, että joku on kypsä ottamaan rahat vastuullisesti vastaan? 28 vuotiaana? 38? Ja jos tarkoitus on säästää lapselle pesämunaa vaikkapa ensiasuntoa varten, ei sitä 30t käsirahaa voi antaa verottomana enää nuorelle aikuiselle vaan se on pitänyt siirtää lapsen nimiin jo 18 vuoden aikana (4999€ =6x3vuotta). Jos siis haluaa, että lapsella on jonkinlainen pesämuna, on se pakko säästää pitkällä aikavälillä.
Toinen asia sitten on, miten nuori aikuinen kasvaa vastuulliseksi rahankäyttäjäksi, jos hänen ei tarvitse vastata omasta vuokrastaan tai peruselinkustannuksistaan. Omasta mielestäni todennäköisemmin vastuullisuuden oppii polttamalla pesämunan turhuuksiin ja joutumalla elättämään itsensä, kuin sillä että elämiseen ei tarvitse rahaa koska pappa betalar. Ja kun pesämuna on säästetty yhdessä lapsen kanssa, on lapsi ainakin oppinut miten sijoittaminen toimii ja pystyy siihen jatkossa itse.
Parhaassa tapauksessa nuori ei tuhlaa rahojaan, mutta sijoittamista hän tuskin oppii sillä että vanhemmat sijoittavat omiin nimiinsä.
Sijoittaminen ja säästäminen kuuluu tai pitäisi kuulua kaikille. Omalla esimerkillä ja neuvoilla voi olla suuri merkitys ja onhan säästäminen ja sijoittaminen tapa tai taito joten voi sen varmasti ainakin yrittää opettaa lapselle ja aika usein aikuisellekin. Siinä missä opittuja ja omittuja tapoja on hampaiden pesu tai suihkussa käynti, voi sijoittaminen olla sellainen myös. Lapset omaksuvat ja oppivat tapoja tehokkaasti, varmasti myös niitä ei toivottuja ja muualta omittuja. Jos kuitenkin annetaan lapsille mahdollisuus oppia, eikä tehdä heidän puolestaan sillä vaikka esimerkkien voima on merkittävä, on sitä myös käytännön tavat ja omat kokemukset.
Kiitos hyvistä pointeista, laittoi ajattelemaan!
Eipä tuolle vastuullisuuden arvioinnille ole mitään numeerista ikää olemassa. Joku on 15 vuotiaana vastuullisempi kuin toinen ikinä elämässään. Tämän vuoksi lakisääteinen 18 v raja on huono, koska se ei ota yksilöllisiä ominaisuuksia huomioon. Vanhempi voi sen tehdä, vaikkakin virheellisesti koska ihmisiä tässä ollaan mutta kuitenkin uskon vanhemman pärjäävän tässä paremmin kuin luku 18.
Tällä taktiikalla ei kyllä ensiasunnon käsirahaa säästetä lapselle, mutta ei se asunto ole ainoa vaihtoehto mihin lapselle kannattaa säästää, vaihtoehtoja löytyy useampia.
Nuoruudestani löytyy esimerkkejä, joissa lapsi sai 18v pesämunan käyttöönsä, ryyppäsi kaiken ja sitten oltiinkin lähtöpisteessä. Ei siinä paljoa vastuullisuutta opittu. Toki nämä ovat (useampia) yksittäistapauksia ja kaikki on mahdollista.
Parhaiten vastuullisuutta näistä lähellä eläneistä nuorista oppi nämä, jotka saivat säännöllistä tukea vanhemmiltaan. Tämä ei ole tae tulevasta mutta läheltä nähtynä molemmat tarinat on saanut itseni taipumaan tälle kannalle.
Pappa betalar on hieman ivallisesti ilmaistu, sillä ihan yhtä paljon se pappa betalar jos saat 50keur tms 18v synttärilahjaksesi ilmaiseksi ja vastikkeetta. Omista nimistä "tukena" jaettu raha voidaan tehdä vastikkeelliseksi ja siten opettaa sitä vastuullisuutta. Samoin lapsen kanssa voi opetellä säästämistä vaikka sijoitukset olisivat kenen nimissä: "kaikki tämä on sinun" vs "kaikki tämä tulee olemaan sinun", itse en näe näissä suurta eroa kasvatuksen näkökulmasta.
Lähetä kommentti